1896-2010
BIOS

 

Russian
 

"Hän ylisti Vsevologskia, hänestä tuli Norjan kansansankari"

 

Sen ihmisen nimi pääsi Vsevologskin historiaan. Vladimir Belousov on syntynyt, kasvanut, harjoittelut ja nykyään asuu meidän kaupungissamme. 18 helmikuu 2003 vuonna oli merkkipäivä: on täytynyt 35 vuotta siitä päivästä kun Vladimiristä oli tullut mäkihypyn olympiavoittaja X Olympiakissoissa Grenoblissa. Neuvostoliiton ja Venäjän urheiluhistoriassa hän on ainoa mestari tässä lajissa. 35 vuotta sitten yksi selostajasta julisti: Vladimir Belousov toi maailmaan mainetta Vsevologskiin! Ja nytkin reportaaseissa Solt Lake Sitistä toimittajat vakuuttavat meille että jokainen olympiamestari on kansamme omaisuus Hän asuu meidän vieressä. Vsevolgskin täytyy varjella sankarinsa, joka loistavasti suoritti vastuuvelvollisen maallemme tehtävän. Merkkipäivän aattona me kutsuimme olympiamestarimme Nevskaa Zarja sanomalehden toimitukseen.

- Olen saanut varmuus että Teidän persoona on taruja niittänyt. Jouduin kuulemaan mitä vaan: hänkin pääsi onnettomuudekseen, murtosi jalkansa ja nyt piiloutuu ihmisistä metsässä. Paljonko totuutta niissä joureissa? - Olen itse kuullut mitä minusta puhutaan. Kerran ajoin sähköjunalla. Minua vastapäätä istui puolihumalainen porukka. Yksi miehistä kertoi: Asuu aivan Belousovin vieressä (On ollut meillä sellainen olympiamestari). Tuulipuuska oli puhaltanut hänen selkäänsä ja sen takia hän lentosi muutaman milliä liikaa. Siitä hänelle annettiin auton, asunto. Mutta hän särki autonsa säpäleiksi, joi itsensä rappiolle ja nyt kai kuoli. Minäkin istui hänen vastuussaan ja katsoi suoraan hänen silmiinsä. Niin että Teidän täytyy aloittaa haastattelunne sanasta ei: ei ole tullut joupoksi, ei ole tupakoinut sairaaksi, jalkani ovat ehjät. Todellisuudessa juorut syntyvät tietomattoisuudesta. Ihmiset haluavat tietää totuutta, mutta mistä ne voivat saada sitä?
-Ryhdykäämme nyt jälleenrakentaa todellisuuskuvan. Kuinka olikaan että tavallinen poika pienistä kaupungista pääsi suuriin urheiluun?
- Olen syntynyt Pugarevossa (Vsevologskin lähiössä) ja isoäitini asui Vsevologskissa Rembolovon puiston vastuussa. Olen vienyt koko vapaa-aikaa puistossa. Silloin siellä oli omatekoinen hyppyrimäki puuta. Mihail Frolov oli tehnyt sen. Nykyään hän asuu Vsevologskissa. Tässä mäessä olen hyppinyt ekaluokassa. Minun sukset usein särkivät mutta vanhemmilla ei ollut varaa ostamaan ne joka vuosi. Yksi kavereista neuvoi: Ilmoittaudu urheilukouluun. Siellä annettaan kelvot välineet. 12-vuotena pääsin Lokomotivin urheilukoulun. Meidän urheilulajissa välineet ovat ratkaisevia tekijöjä. Pitkään ei hyppäsin vaan kärsin. Kaikki kunnot sukset olivat ollut tunnetuissa urheilijoissa. Kerran vuonna 1963 Tomskin urheiluleirissä yksi hyppijöistä nyrjäytti jalkansa ja minä taivutin puhumalla valmentajani antamaan minulle hänet sakset. Hyppäsin ja katui tottumattomuudesta. Mutta tulos oli 87 metriä. Hyppäsin toinen kerran, taas katui. Tulos taas 89 metriä. Mäen ennätys on ollut silloin 86 metriä ja joukkueen kokoonpano on ollut hyvin vahva. Meillä joukkueessa on ollut Kamensky maailmaan mestaruuden hopeamitalimies. Sitten , kun olin katsonut hypyn nauhoituksen mietin päämäärästäni ensimmäinen kerran Vuonna 1967 kun minä pääsin Neuvostoliiton maajoukkueen jotkut alkoivat puhumaan että minusta vielä tulee suurimestari. - Te olitte esiintynyt ZSKA joukkueessa?
- Kyllä, mutta kun annettiin sotaväkiin tapahtui niin että olin palveluksessa vain 3 päivää. Yliluutnantti vei minut kotiin ja minä sanoi äidilleni: Äiti, kaikki on jo ohi. Sitten olen ollut urheiluleirissä Kavgolovossa, Leningradin sotilaspiirin joukkueessa. Olympiakissojen jälkeen minusta automaattitesti tuli yluluutnantti.
- Onko totta että Teidän tulokset kaikissa hypyissä olivat parhaat?
- Juuri niin kaikki tapahtui.
- Tulitteko todellakin voittajaksi sen takia että tuulipuuska oli puhaltunut selkäänne? Eivät se ollut minun sanoja. Jos puhua suoraan menestys olympiakisoissa ja mitä tahansa kilpailluissa aina riippuu monesta vaikutustekijöistä ja seikoista. Joskus ne vaikea määritellä. Minun mielestäni olympiavuotena kaikki olosuhteet olivat ollut suotuisia. Ja niin sanoakseni suotuisat biorytmit. Käsitykseni mukaan nyt puhuu teidän kohtuullisus. Te ette pidätte puhumisesta arvokkuudestanne. Mutta kuitenkin millaisia seikoija olivat johtunut voittoonne? Nykyään monet urheilijoista sallivat itselleen rikkoa urheilukurin. Joukkueessamme se oli täysin mahdotonta. Kuri oli hyvin ankara. Onni potkaisi minua koska minulla oli loistavat valmentajat. Minun ekavalmentajani Arkadiy Vopobjev on ollut Lokomotivin urheilukoulun perustaja. Hän osasi panna merkille minuun vielä ennen vuotta 1967 ja vei minut elämäni kautta. Nyt hän asuu Pietarissa. Hän on sivistynyt ihminen ja älykäs keskustellunkumppani. Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajana on ollut edesmennyt Aleksander Grigas. Suururheilussa valmentajan persoonallisuudesta, voi sanoa hänen kyystä tunkeutua esteiden läpi, riippuu osaisitko hän saada matkat arvokilpailuihin ja järjestää ulkomaalaiset leirit. Grigasin mielipidettä kuuntilliin Moskovassa, ja se oli siinä aikana kun oli ollut omalaatuinen taistelu Moskovan ja Leningradin kesken. Moskovalaiset aina yrittävät ahdistaa meidät. Sitä paitsi olen lähtenyt Grenoobliin sopivalla sielutieteellisellä tuulella. Grigas oli saanut sattua minua hän ei pääsi minua ulkomaalaiseen leiriin. Olin vastaan pyristelevä ja halusin todistaa
- Nykyään monet urheilijoista sallivat itselleen rikkoa urheilukurin. Joukkueessamme se oli täysin mahdotonta. Kuri oli hyvin ankara. Onni potkaisi minua koska minulla oli loistavat valmentajat. Minun ekavalmentajani Arkadiy Vopobjev on ollut Lokomotivin urheilukoulun perustaja. Hän osasi panna merkille minuun vielä ennen vuotta 1967 ja vei minut elämäni kautta. Nyt hän asuu Pietarissa. Hän on sivistynyt ihminen ja älykäs keskustellunkumppani. Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajana on ollut edesmennyt Aleksander Grigas. Suururheilussa valmentajan persoonallisuudesta, voi sanoa hänen kyystä tunkeutua esteiden läpi, riippuu osaisitko hän saada matkat arvokilpailuihin ja järjestää ulkomaalaiset leirit. Grigasin mielipidettä kuuntilliin Moskovassa, ja se oli siinä aikana kun oli ollut omalaatuinen taistelu Moskovan ja Leningradin kesken. Moskovalaiset aina yrittävät ahdistaa meidät. Sitä paitsi olen lähtenyt Grenoobliin sopivalla sielutieteellisellä tuulella. Grigas oli saanut sattua minua hän ei pääsi minua ulkomaalaiseen leiriin. Olin vastaan pyristelevä ja halusin todista. Te olitte silloin vasta kahdenkymmenenyhden ja puolen vuoden vanha. Ja kuten sanotaan teitä kannettiin käsillä. Sitä paitsi mäkihyppy on niin romanttinen urheilulaji. Teillä kutsutaan lentäviksi hiihtäjiksi. oletteko tuntunut itsensä onnelliseksi? Totta kai! Mutta vain lyhyessä aikeissa. Ensin olin tervetullut mihin tahansa. Sitten minua usein kutsuttiin jonakuna hääkenraalina. Mutta lehdistössä lopetettiin kirjoittamisen minusta. Minähän on ollut puolueeseen kuulumaton, olin epämiellyttävä. On tullut ohje ei kirjotta hänestä. Kuuluisuus ei tuotti minulle mitään hyvää. Pian päinvastoin, kateus, katsominen pahalla silmillä. Aivan kun olen osunut jonkun arkaan paikkaan. Kannoin mestarin arvoni kun raskasta taakkaa. Entä auto, asunto? Olette saanut ne, eikö niin?
- Kyllä, paikallisvironomaiset auttoivat minua saada asuntoni. Mutta auton juttu kääntyi niin: olen saanut palkinto voitostani 2200 ruplaa, auto maksoi silloin 5600. Olin lainannut rahaa kavereistani ja sitten 3 vuotta maksoin velat
- Onko totta että Teidän asuntonne oli ryöstettu? Viettiin pois kaikki arvoesineet olympiamitaliini mukaan luettuna. Käyttää hyväkseen sopivaa tilaisuutta haluan puhutella tiedotusvälineiden kautta. Voi olla että minun mitalit olivat päässyt jonkunlaiselle numismaatikolle. Jos teillä on vakkapa pisara omaatuntoa palauta ne takaisin! Ymmärrän kyllä että se on aivan epätodennäköistä. Ne varmaankin ovat nyt ulkomaalla.
-Miksi Te ette olette seurannut monien esimerkkiä ja ette olette lähtenyt rajan yli?
- Kutsuttiin Norjaan, Bolgariaan, entiseen DDR
-iin. Mutta en voi kuvitella itseni toisella paikalla. suuresti pidän Vsevologsksta. Se on minun kotiseutu. Olen kiintynyt siihen koko sydämestäni.
- Millaiset suuret palkinnot olympiamitalia paitsi Teillä on?
- Kaksi kuningasmaljaa. Norjassa Holmenkollenissa joko vuosi suoritettaan suuret kisat. Asiantuntijoiden keskellä se arvostellaan jopa suurempi kun Olympiakisat. Siksi että siellä kokoontuu enempi osanottajia. Olen voittanut kaksi kuningasmaljaa peräkkäin ja olen saanut Norjan kansansankarin nimiarvo. Maailmassa on ollut vain 3 samanlaista viime 150 vuoden aikoina. Maljan minulle luovutin itse Norjan kuningas. Holmenkollenissa on museo jossa olivat minut valokuvat .Te olitte ollut hyvin nuori ja olisitte voittanut Olympiakisoissa kahdeksi, kolmiksi Miksi tämä mitali jäi Teille ainoa?Vuonna 1972 olin edes paremmassa kunnossa kun ennen. Olen valmistautunut Sapporon kisoiden varten. Minun oli pakko suorastaan mainita kaksi nimeä virallisessa asiakirjassa. Ikään kuin ne olivat tehnyt minusta olympiavoittaja. Mutta ne eivät ollut osallistunut minun kohtalossani. En halua nimittää heitä koska ne olivat lähtenyt viimeiselle retkeilleen. Ei ole tarpeen huolestuttua heidän muistoja. Ja minä torjuin heidän ehdotus. Sitten minulle sanottiin suoraan: Emme tarvitse sinun palvelustasi. Me olimme kasvatetut toinen voittaja. Panin pahakseni ja jätin Urheilu. Japaniin lähti Zakadze. Hän oli jo 40-vuotias. Kaikki mitalit ottivat japanilaiset. Oletteko koetellut voimiasi valmentajana? Olen jo sanonut että minusta itsestään tuli upseeri. Noin 25 vuotta oli puolustuspalveluksessa. Tämä oli pelkkä muodollisuus. Jätin palvelukseni samassa univormussa jossa olin alkanut. Olin rykmentin liikunnanpäällikkönä mutta harvoin oli ollut pukutunnut univormun. Tulokseni eivät oli huonoja. Joukkueeni oli nostanut neljän ja puolen vuosien kuluessa kahdeksannesta paikasta neljänteen. Se tapahtui Puolustusvoimien mestaruudessa Etelä - Sahalinskissa. Minulle tarjottiin valmentajan viran Moskovassa mutta neljän vuosien työtäni jälkeen juonien avusta järjestettiin joukkueeni romahdus yhdessä kilpailussa. Tuloksena jäin vuodeksi ilman töitä, rahaa, kunniaa. Minulla oli katastrofaalinen epäonni. Sitten jatkoi palvelustani, kuten sotilaiden kesken sanotaan, suorissa ympäriässä, toisin sanoen Moskovasta kaukana. Työskentelin Sahalinissa, Kamshatkessa, Amurin alueessa, Murmanskissa. Luopui virasta majurina ja palautti Vsevologskiin. Sattuiko hiin että te ette saitte enää etsiä käytäntöä luovien voimienne?
-Tähän asti herään öisiin jonkunlaisiin aikomuksiin, mutta soveltua ne käytäntöön mahdotonta . Noutamattomuudesta ovat ja unettomat yöt ja sydänsärky. Vasta kaksi vuotta sitten lopetin mäkihyppimisen unissani. Niin tuli, että olympiavoittaja joka on ollut ja jää ainoa mäkihypyn mestarina jäi suururheilu 24
-vuotina. ja siitä saakka vielä kaksikymmentäviisi vuotta taisteli voittoonsa unessaan. Hän asuu kaupungissa jossa vain muutamat tietävät hänen ansioista. Nyt hän on sotilaseläkeläinen. Toistaa Belousovin voiton Venäjällä ei onnistu kenellekään.
Paikkalislehti: "Nevskaja Zarja" Toimitaja: Lydmila Kalamakova, Suomenos: Vadim Zherbin Valokuvat: V. Belousovin omasta arkistosta ja hänen luvalla.